Kuten kaikki varmasti Teistä arvasivatkin, järjestettiin perinteinen poikien pikkujouluristeily tänäkin vuonna, tosin ensimmäistä kertaa. Vastoin että olisin hätyytellyt 18-vuotiaita hiprakkaisia karjalohjalaisia tyttöjä, jumiuduin hyttikäytäväkeskusteluihin erinäisten ihmisten kanssa ja päällimäisenä mieleeni näistä ihmisistä jäi matemaattinen pragmaatikko. Hämmentävästä olemuksestaan huolimatta hänen juttunsa taso oli suhteellisen kamala, tästä huolimatta jäin kuitenkin pohtimaan, miksi me siellä Baltic Princessin käytävällä makoilimme ja miksi limuautomaatin tölkkien hinnat ovat kaksikertaistuneet kahdessa vuodessa. Ajatus jäi muhimaan kuuppaani ja tänään perjantaina sain käteeni Maikkarin uutistoimituksessa opuksen ”Muumit ja olemisen tarkoitus”. En jaksanut tietenkään lukea kirjaa, mutta katsoin kuvat läpi ja tästä inspiroituneena kirjoitin uuden plokitekstin. Käyääs yhdessä läpi, mitä helevettiä sinäkin siinä teet tällä hetkellä.
Atomeille sinuna oleminen ei ole palkitseva kokemus. Ne eivät välitä sinusta ja ne eivät ole edes tietoisia omasta olemassaolostaan. Nehän ovat pelkkiä aivottomia hiukkasia, jotka eivät itsessään elä. Kokeile purkaa itsesi pinseteillä yksittäisiksi atomeiksi – tuloksena olisi kasa hienojakoista atomipölyä, jonka hiukkasista yksikään ei ole koskaan ollut elossa, mutta kokonaisuutena ne ovat silti muodostaneet sinut.
Huono uutinen on, että atomit ovat häilyväisiä ja niiden sinulle suoma huomio on ohimenevää – suorastaan ohikiitävää. Pitkäkin ihmiselämä kestää vain noin 650 000 tuntia. Tämän jälkeen atomit lopettavat tuntemattomista syistä olemassaolonsa, kokonaisuus purkautuu kaikessa hiljaisuudessa ja atomit siirtyvät muihin tehtäviin. Se siitä, sinun osaltasi. Eikö ole kamalaa?
Ole kuitenkin kiitollinen, hengissä pysyminen maapallolla on yllättävän vaikeaa. Aikojen alusta kehittyneistä miljardeista ja miljardeista eläinlajeista suurin osa, erään arvion mukaan jopa 99,99 prosenttia, on kadonnut. Elämä maapallolla ei ole ole ainoastaan ohimenevä, vaan myös hämmästyttävän heiveröinen ilmiö.
Muuttuminen alkeellisesta alkulima-atomi-alkiosta tietoiseksi kahdella jalalla liikkuvaksi moderniksi ihmiseksi on edellyttänyt yhä uusien ominaisuuksien kehittymistä täsmälleen oikealla hetkellä ja tavattoman pitkän ajan kuluessa. 3,8 miljardin vuoden mittaan olemme eri vaiheissa ensin kammonneet happea ja sitten ihastuneet siihen silmittömästi, kasvattaneet eviä, raajoja ja uljaita lentovälineitä, munineet, liponeet limaa kaksihaaraisella kielellä, olleet niin sileäihoisia kuin karvapeitteisiäkin, eläneet maan alla ja puissa, olleet isoja kuin hirvi ja pieniä kuin hiiri tuhannesta muusta muutoksesta puhumattakaan. Jos lajinkehityksemme olisi edennyt hiukankaan toisella tavalla, saattaisimme nyt nuolla levää luolien seinistä (ei tosin eroa tämän hetkisestä elämästäni), lojua mursujen lailla kivisellä rantapenkereellä, tai puhaltaa ilmaa pienestä puhallusaukosta päämme päällä ennen kuin sukellamme parikymmentä metriä pinnan alle ahmimaan suun täydeltä herkullisia monisukasmatoja.
Sen lisäksi, että sinulla on ollut onnea kuulua ammoisista ajoista lähtien evoluution suosimaan kehityslinjaan, olet ollut myös poikkeuksellisen tai suoraan sanottuna uskomattoman onnekas henkilökohtaisten esi-isiesi suhteen. Esimerkkinä vaikkapa se, että 3,8 miljardin vuoden ajan, kauemmin kuin mitä maapallon vuoret, joet ja meret ovat olleet olemassa, jok'ikinen esivanhemmistasi sekä isän että äidin puolella on ollut kyllin houkutteleva löytämään itselleen parin, tarpeeksi terve saadakseen jälkeläisiä ja siinä määrin kohtalon ja olosuhteiden suosiossa, että eli riittävän pitkään tehdäkseen niin. Yksikään heistä ei murskaantunut, joutunut syödyksi, hukkunut, kuollut nälkään, takertunut mihinkään kiinni, haavoittunut eikä estynyt millään muullakaan tavalla toteuttamasta elämäntehtäväänsä eli välittämästä pientä annosta geneettistä perimää sopivalle puolisolle oikeaan aikaan jatkaakseen ainoaa mahdollista perinnöllisten ominaisuuksien yhdistelmää, jonka tulos – loppujen lopuksi, kuin ihmeen kaupalla ja aivan liian lyhyen aikaa – olet SINÄ.
SIIINÄÄÄ!
Tästä kaikesta herää kysymys, voiko tämä lukemattomien yhteensattumien ketju olla silkkaa sattumaa ja evoluution aikaansaannosta, vai onko tämän koko hemmetinmoisen sopan laittanut muhimaan jokin älykkäämpi taho? Minulla on jokseenkin tieteellinen maailmankatsomus, mutta siiheen kuuluu masentava tosiasia, että joitakin asioita ei voi logiikalla todistaa ja joistakin asioista jäämme ikuisiksi ajoiksi tietämättömiksi. Varmaa on kuitenkin se, että oli sitten kyse kummasta variaatiosta tahansa, ihmeellisestä sattumien summasta tai jonkinlaisesta masterplanista, olemassaolomme tällä typerällä luhistuvalla sinisellä planeetallamme on suoranainen ihme. Ja näin pääsimme ketterästi loppukaneettiin, jossa voimme todeta automaattitölkkilimonadien hinnan kaksinkertaistuneen juuri tästä syystä.
Viikonloppu starttaa tästä, joten otetaas muutamat kesäiset drinkit valmistumiseni kunniaksi ja tuhotaan vähän aivosoluja, niin ei tarvitse pohdiskella tällaisia mitäänsanomattomia asioita. School!
Lähteet:
- Oma kuuppa
- Baltic Princess
- Karjalohja
- Pragmaattinen matemaatikko tai toisin päin
- Lyhyt historia lähes kaikesta
