Kappas, uusi Ploki-kirjoitus!
Vanhan armaan Nokia Prismprysm -luurini vaihtoajankohta alkaa olla lähellä, kohta räpylääni komistaa hulppea oranssi Nokia N8. Tästä suivaantuneena selailin luuriani kuntosaleilun ohessa ja löysinkin ihme kansion - tallennetut viestit! Siellähän oli muutamakymmentä erihämärää lähetettyä tekstiviestiä ja poimin niistä muutamia tähän kehnohkoon... Tai no, kehnoon Plokiini. Viestit sijaitsevat tässä ihan random-järjestyksessä, edellä hieman viestin taustaa, jälkeellä itse viesti. Tästä mennään!
-----------------------
Eräs mukava kaverini Pete meni umpijurrissa pyytämään vastatapaamansa kaverini Rikun ja Panun synttäreillensä ja he umpijurrissa tottakai ottivat kutsun vastaan ja suostuivat tulemaan. Luulen että seuraavana päivänä he eivät edes muistaneet kuka helvetti on Pete ja onko hän joskus syntynytkin. Tilannetta hyväksi käyttäen latasin sunnuntaina heille seuraavanlaisen viestin:
"Hyvät Riku ja Panu. Kuten varmasti muistatte, on meillä kaikilla ensi viikolla edessä tärkeät juhlat. Peten syntymän juhlat. Kehotankin jo nyt miettimään, miten tilaisuuteen pukeudutte ja minkälaisen puheen Petelle pidätte. Upeaa että lupauduitte tulemaan, olkoon tämä uuden hienon ystävyyden alku. Rakkaudella, Miika."
-----------------------
Hilpeä (?) pääsiäisentoivotusviesti Tahkolta:
"Nyt sitten alat miettiä miten Jesus-lapsonen kärsi ristillä sun takia ja miten kiva fiilis sulla nyt on. Tänään tasan 2010 vuotta sitten vieritettiin iso kasa sammalta lualan suulta ja Jesus päästettiin vapaaksi. Tunnelmallista palmulauanataita."
-----------------------
Sekavaa ajatustenvaihtoa isosysterin kanssa pääsiäisenä, edelliseen viestiin kai etäisesti liittyen:
"Täältä Jesus-lapsi ei näe kun otan yliannostuksen ehtoollisviiniä. Tutkimattomia ovat herran metsäreitit."
-----------------------
Päätin laittaa informatiivisen ryhmäviestin duunikavereille Provinssirockista vuonna 2009. Olimme duunissa suunnitelleet Provinssirockiin Soneran isoa telttapistettä ja luultavasti kerroin tästä tärkeää tietoa:
"Kesmämerveiset tältä Prosinsirokseist kävim tarmkitsaa meOFERtiwaller Citin ne Filipsin kainuttimet treble se nli kutoses muuten ookoos lava nousi kasiratisen tasolle Mcntymae san6 et e saa enceä potkut. N2hdääo vikoq pästä en tädä korka onolu nägn huskaa Panu sano oltin Tulor Jatk6-sodast parkeeraatiin venäjälisejtä pöll4tty SturmJUNker Mälmin lent6kentäl5e siitä puttu tupakensytsytin iPNd ei ladattu siitä me sitten päästettiin lapset kell Huppu Pelikaani"
Suomennos suunnilleen:
Kesäterveiset täältä Provinssirockista! Kävimme tarkistamassa My Festival Kitin ne Philipsin kaiuttimet, treble oli lujalla, muuten ok, lava nousi kasiraitaisen tasolle. Mäntymää sanoi että en saa enää potkuja. Nähdään viikon päästä, en tiedä koska on ollut näin hauskaa. Panu sanoi, olimme tulossa jatkosodasta, parkeerattiin venäläisiltä pöllitty SturmJunker Malmin lentokentältä, siitä puuttui tupakansytytin, iPod ei lataantunut siitä. Me sitten päästettiin lapset kellarista. Huppu pelikaani.
-----------------------
Yritin vastata joulun aikoihin mukavaan joulurunoon:
"Tontut ulkona pyörii joka säällä oli sitten alla tai päällä, pukki muorin kanssa säätää, tontut sen ulos häätää, Korvatunturilla pidetään häkissä näätää, sää ja mää, tule keskustaan tänään, lähdetään, poroja ja käpyjä ympäri pään ja... En mie osaa joulurunoja. Has a jolly christmases!"
-----------------------
Kaverin tyttöystävä laittoi viestin A1 väärään numeroon, honasin fiksuna kaverina että yritti ostaa Helsingin sisäistä kännykkämatkalippua. Tästähän oli oitis kuitattava:
"Sano Annalle että sen on turha yrittää ostaa Anniinalta HKL:n matkalippua, Anniina on ihan pätevä likka, mutta olis helpompi että Anna hakee tai tilaa omat lippunsa itse."
-----------------------
Iloinen tekstiviesti siskoilleni Kyproksen reissulta:
"Heei rakkahat siskot! En lähetä vanhanaikaisia postikortteja, vaan syrjäytän ne ronskin hiprakkaisella ryhmäviestillä: Jouluiset kesäterveiset täältä hämyiseltä Kyrpoksen saarelta! Ollaan nähty kaiken laista, tänään nähtiin yksi tissi ja kaksi persettä. Ja minä näin luultavasti papukaijan. Käytiin juuri riippuvarjoliitämässä ja vatsa on toiminut sen jälkeen hyvin. Lämmintä on ollut koko ajan 27-32 C, mutta muuten on ollut kivaa. Nähdään pian!"
-----------------------
Yritin houkutella kaveriani Pekkaa meille tai jonnekin Rymy-Eetuun, olin ladannut materiaalia PlayStation 3:sen nettipalvelusta:
"Ladattiin UFC undipispituded only for arcade, 3 on 3 arcade NHL plauple game software multiplauer ja Koff III Porter arcade - suklainen. Tuutko tähän Rymy-Eetuun ehkä ollaan tiskillä vanhan rouvas-henkilöstön takana, joka heittelee yleisön joukkoon kissoja."
-----------------------
Ilmoitan hieman kömpelöllä tavalla siskon tyttöni uudehkolle miehelle, johon olin juuri tutustunut, että jeesaan heihin liittyvissä ongelmissa tarvittaessa. Lähettämisajankohta oli klo 4.30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä - ylläri.
"Miikan tuki-, huolto- ja pähkinäpalvelu, kuinka voin auttaa? Muistathan että meidän puhelintuki on avoinna 24/7, otathan yhteyttä ongelmatapauksissa. Kesäterveisin Miika."
-----------------------
Bonus: Sain faijaltani hiljattain nerokkaan tekstiviestin:
"46.5204055287422"
Oli luultavasti laskenut piin arvon uusiksi parin viskilasin jälkeen.
-----------------------
Pitikö nämäkin tänne laittaa? No mutta. Jos teillä jompikumpi rakas lukijani on tallessa jotain hämäriä tekstiviestejä, heivatkaa kommenttiosioon. Luen ne jouluna. Seuraava Ploki-kirjoitus tulee taas!
lauantai 20. marraskuuta 2010
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Kamala, kamala parkkeeraus
Mitä yhteistä on hyvillä naisilla ja hyvillä varatuilla parkkipaikoilla? Ne ovat aina varattuja. Tai hyviä. Tästä aasinsillan kautta aiheeseen. Parkkeeraus, tuo ikiaikainen urbaani taitolaji, ei sovi kaikille - ei tyhmille, ei köyhille. Käyn tässä seuraavassa ankeahkon karussa kirjoitelmassani läpi parkeeraamiseen liittyviä epäkohtia.
Ensaalta
Nyt kun tuli tämä ilmaston lämpeneminen ja lunta on enemmän kuin koskaan ennen, on kaupunki päättänyt täyttää kadunvarsipaikat lumella. (Huom. jos ilmasto lämpenee, tarvitsemme lisää verovaroja sen ehkäisemiseen ja tilanteen normalisoimiseen, mutta jos ilmasto kylmenee ja lunta tulee helvetisti, tarvitsemme lisää verovaroja lumen tuomien ongelmien ehkäisemiseen ja tilanteen normalisoitumiseen.) Muutenkin on mulla tämmöinen hankala elämä ja sitten vielä tämä. Asukaspysäköintipaikkoja on ainakin Hakaniemessä ihan kamalan vähän, normi parkkipaikkoja kyllä riittää. Mutta tällainen kamaluushan ei kaupungille riitä. Koska Suomella menee niin helvetin kurjasti, aiotaan asukaspysäköintimaksut kolminkertaistaa. No saako ne mukavat asukkaat sitten kolme kertaa enemmän parkkipaikkoja? No ei vitussa saa, "Eihän ne tädit siellä kaupungin virastoissa voi parkkipaikoiksi muuttua!" oli virallinen kaupungin vastaus kysyttäessä. No ei tietenkään niin, mitä minä oikein ajattelin? Nyt siellä Eirassa tai Westendissä tätä Plokia lukeva ihminen hymisee itsekseen: "Miksei toi oranki hanki omaa parkkipaikkaa vaikkapa taloyhtiön parkkihallista, niin ei tarvitse valittaa." No minä hymisen itsekseni vastauksen: "Se helvetin viidentoista neliön oma parkkipaikka maksaa 25 000 euroa! Hyvä mennä ottamaan pankista tuon verran lainaa. Mukava täti sieltä tiskin takaa kyselee, autonko olet aikonut tuollaisella rahalla hommata? Mukava Miika siellä taas vastaa, "Nykyaikana parkkipaikka maksaa enemmän kuin itse auto, eli en." Eli ihan mukiinmenevään roadsteriin tässä kyllä on varaa mutta ei parkkipaikkaan. Mitä helvettiä?
Toisaalta
Ja keskustan parkkipaikat ne vasta ovatkin naurettavan kalliita. Tunnin parkkeeraaminen maksaa normaalisti keskustan alueella neljä (4) euroa tunnilta! Näin ollen vuorokauden hinnaksi rapsahtaa 96e ja kuukausitaksaksi 2880 euroa! Tuo noin viidentoista neliön maapalanen maksaa siis noin karkeasti ottaen lähes kolme kertaa enemmän kuin 60-neliöisen kämppäni vuokra Hakaniemessä! WAT IS GOING TO ON? Mikäli siis sellaisen parkkipaikan sattuu löytämään. Muutamia vuosia sitten Rautatientorin välittömässä läheisyydessä Elielin aukiolla oli oivat parkkipaikat ja hinnatkin olivat sangen kohtuullisia. Paikankin löysi useasti. Tämähän olikin ihan liian hyvää palvelua Helsinkiläisille, joten alue päätettiin puomittaa ja poistaa käytöstä. Nyt oiva alue on ollut täysin tyhjänpanttina. Vierestä pääsee toki uuteen upeaan parkkihalliin, jonka hinta on vaatimattomat neljä euroa tunnilta. Eli jo pelkkä parin tunnin kaupunkikierros maksaa noin viitisenkymmentä vanhaa markkaa, ihan vaan siitä hyvästä että auto saa olla ihan paikallaan.
Kolmaalta
Oikeaoppinen parkkeeraus kadun varteen saattaa olla huomattavan haastavaa, varsinkin jos parkkipaikkoja ei ole ruudutettu ja auton parkkeeraaja on avohoitopotilas. Enitenhän vituttaa se, kun joku mukava tampio jättää viikonloppulomallaan Niuvanniemestä autonsa kadun varteen niin, että esimerkiksi parkkialueen tolpan, suojatien merkinnän tai porttikongin väliin on jätetty tarpeettomasti tilaa, mutta kuitenkin niin vähän ettei siihen toisella autolla mahdu. Kyhäsin tässä kahdeksan kuukauden aikana tämmöisen havainnollistavan animaation, mitä ajan takaa. Eli jos on mahdollista, jättäkää nyt hyvät ihmiset auto aina sen tolpan, suojatien merkinnän tahi muun vastaavan välittömään läheisyyteen. On se jännä pyöriä vartin tuolla kaduilla etsimässä parkkipaikkaa, kun joka kolmas auto on parkkeerattu aivan päin helvettiä jolloin ne viimesetkin mestat on ryssitty noin mukavasti. Sitten kun ottaa elämässään kamalan riskin ja parkkeeraa niin että auton ja suojatien väliin jääkin se 4,7 metriä tilaa viiden metrin sijasta, saa tästä parkkipirkkoliisa satelliitin kautta tiedon korvanappulaansa ja päräyttää Hummerillaan sakottamaan kiesiä. Ne ovat kyllä kamalia ihmisiä. Ja pelottavia ja veren- ja rahanhimoisia oikein. Kurjimuksia jotka olivat liian ikäviä ihmisiä päästäkseen HKL:n lipuntarkastajiksi.
Neljäältä
Olen nyt lyhyen ja aneemisen elämäni aikana kokenut kaksi (2) kertaa shokkiherätyksen. Aamulla kun olen kivasti raahautunut autolleni, ei se olekaan siinä mihin sen jätin! Siitä sitten oitis soitto duuniin, kävelyreissu Alkoon hakemaan litrasen pullo märkää ja puhelimitse rikosilmoitusta tekemään. No viimeistään tunti edellisten toimenpiteiden jälkeen selviää että hei, se on hinattu jonnekin toiselle parkkipaikalla koska kyseisellä kadunvarsiparkkipaikastolla aloitetaankin jotkut huoltotyöt. No onneksi tästä oli ilmoitettu. Kerran tästä varoittava kyltti oli pystytetty oivasti ihan puun viereen, niin että lehdet peittivät puolet kyltistä. Toisella kerralla kyltti oli juuri vastakkaisella puolella, mistä ajoin kyseisellä kadunvarsipaikalle. Kuinka moni Teistä arvon lukijat käy katsastamassa koko kadun varren kyseisten kylttien varalta aina pysäköinnin jälkeen? Kuka tajuaa aina etsiskellä kyseisiä varoituskylttejä aina ajon aikana kun etsiskelee parkkipaikkaa katujen varsilta? Ja kun noita operaatioita suoritetaan aina pari kertaa vuodessa, niin ei niihin ehdi edes tottua. No ei siinä vielä kaikki. Sen jälkeen kun olen turhaan ryypännyt pullon kirkasta heti aamupäivästä, missannut tosi mukavan duunipäivän ja inttänyt Jerry Cottoneille, että autoni on varastettu ajonestosta huolimatta, rykästään siihen päälle vielä tukeva sakko siitä hyvästä, että ovat raasut joutuneet hinaamaan autoni helvettiin. Minkälainen homma!
Ensaalta
Nyt kun tuli tämä ilmaston lämpeneminen ja lunta on enemmän kuin koskaan ennen, on kaupunki päättänyt täyttää kadunvarsipaikat lumella. (Huom. jos ilmasto lämpenee, tarvitsemme lisää verovaroja sen ehkäisemiseen ja tilanteen normalisoimiseen, mutta jos ilmasto kylmenee ja lunta tulee helvetisti, tarvitsemme lisää verovaroja lumen tuomien ongelmien ehkäisemiseen ja tilanteen normalisoitumiseen.) Muutenkin on mulla tämmöinen hankala elämä ja sitten vielä tämä. Asukaspysäköintipaikkoja on ainakin Hakaniemessä ihan kamalan vähän, normi parkkipaikkoja kyllä riittää. Mutta tällainen kamaluushan ei kaupungille riitä. Koska Suomella menee niin helvetin kurjasti, aiotaan asukaspysäköintimaksut kolminkertaistaa. No saako ne mukavat asukkaat sitten kolme kertaa enemmän parkkipaikkoja? No ei vitussa saa, "Eihän ne tädit siellä kaupungin virastoissa voi parkkipaikoiksi muuttua!" oli virallinen kaupungin vastaus kysyttäessä. No ei tietenkään niin, mitä minä oikein ajattelin? Nyt siellä Eirassa tai Westendissä tätä Plokia lukeva ihminen hymisee itsekseen: "Miksei toi oranki hanki omaa parkkipaikkaa vaikkapa taloyhtiön parkkihallista, niin ei tarvitse valittaa." No minä hymisen itsekseni vastauksen: "Se helvetin viidentoista neliön oma parkkipaikka maksaa 25 000 euroa! Hyvä mennä ottamaan pankista tuon verran lainaa. Mukava täti sieltä tiskin takaa kyselee, autonko olet aikonut tuollaisella rahalla hommata? Mukava Miika siellä taas vastaa, "Nykyaikana parkkipaikka maksaa enemmän kuin itse auto, eli en." Eli ihan mukiinmenevään roadsteriin tässä kyllä on varaa mutta ei parkkipaikkaan. Mitä helvettiä?
Toisaalta
Ja keskustan parkkipaikat ne vasta ovatkin naurettavan kalliita. Tunnin parkkeeraaminen maksaa normaalisti keskustan alueella neljä (4) euroa tunnilta! Näin ollen vuorokauden hinnaksi rapsahtaa 96e ja kuukausitaksaksi 2880 euroa! Tuo noin viidentoista neliön maapalanen maksaa siis noin karkeasti ottaen lähes kolme kertaa enemmän kuin 60-neliöisen kämppäni vuokra Hakaniemessä! WAT IS GOING TO ON? Mikäli siis sellaisen parkkipaikan sattuu löytämään. Muutamia vuosia sitten Rautatientorin välittömässä läheisyydessä Elielin aukiolla oli oivat parkkipaikat ja hinnatkin olivat sangen kohtuullisia. Paikankin löysi useasti. Tämähän olikin ihan liian hyvää palvelua Helsinkiläisille, joten alue päätettiin puomittaa ja poistaa käytöstä. Nyt oiva alue on ollut täysin tyhjänpanttina. Vierestä pääsee toki uuteen upeaan parkkihalliin, jonka hinta on vaatimattomat neljä euroa tunnilta. Eli jo pelkkä parin tunnin kaupunkikierros maksaa noin viitisenkymmentä vanhaa markkaa, ihan vaan siitä hyvästä että auto saa olla ihan paikallaan.
Kolmaalta
Oikeaoppinen parkkeeraus kadun varteen saattaa olla huomattavan haastavaa, varsinkin jos parkkipaikkoja ei ole ruudutettu ja auton parkkeeraaja on avohoitopotilas. Enitenhän vituttaa se, kun joku mukava tampio jättää viikonloppulomallaan Niuvanniemestä autonsa kadun varteen niin, että esimerkiksi parkkialueen tolpan, suojatien merkinnän tai porttikongin väliin on jätetty tarpeettomasti tilaa, mutta kuitenkin niin vähän ettei siihen toisella autolla mahdu. Kyhäsin tässä kahdeksan kuukauden aikana tämmöisen havainnollistavan animaation, mitä ajan takaa. Eli jos on mahdollista, jättäkää nyt hyvät ihmiset auto aina sen tolpan, suojatien merkinnän tahi muun vastaavan välittömään läheisyyteen. On se jännä pyöriä vartin tuolla kaduilla etsimässä parkkipaikkaa, kun joka kolmas auto on parkkeerattu aivan päin helvettiä jolloin ne viimesetkin mestat on ryssitty noin mukavasti. Sitten kun ottaa elämässään kamalan riskin ja parkkeeraa niin että auton ja suojatien väliin jääkin se 4,7 metriä tilaa viiden metrin sijasta, saa tästä parkkipirkkoliisa satelliitin kautta tiedon korvanappulaansa ja päräyttää Hummerillaan sakottamaan kiesiä. Ne ovat kyllä kamalia ihmisiä. Ja pelottavia ja veren- ja rahanhimoisia oikein. Kurjimuksia jotka olivat liian ikäviä ihmisiä päästäkseen HKL:n lipuntarkastajiksi.
Neljäältä
Olen nyt lyhyen ja aneemisen elämäni aikana kokenut kaksi (2) kertaa shokkiherätyksen. Aamulla kun olen kivasti raahautunut autolleni, ei se olekaan siinä mihin sen jätin! Siitä sitten oitis soitto duuniin, kävelyreissu Alkoon hakemaan litrasen pullo märkää ja puhelimitse rikosilmoitusta tekemään. No viimeistään tunti edellisten toimenpiteiden jälkeen selviää että hei, se on hinattu jonnekin toiselle parkkipaikalla koska kyseisellä kadunvarsiparkkipaikastolla aloitetaankin jotkut huoltotyöt. No onneksi tästä oli ilmoitettu. Kerran tästä varoittava kyltti oli pystytetty oivasti ihan puun viereen, niin että lehdet peittivät puolet kyltistä. Toisella kerralla kyltti oli juuri vastakkaisella puolella, mistä ajoin kyseisellä kadunvarsipaikalle. Kuinka moni Teistä arvon lukijat käy katsastamassa koko kadun varren kyseisten kylttien varalta aina pysäköinnin jälkeen? Kuka tajuaa aina etsiskellä kyseisiä varoituskylttejä aina ajon aikana kun etsiskelee parkkipaikkaa katujen varsilta? Ja kun noita operaatioita suoritetaan aina pari kertaa vuodessa, niin ei niihin ehdi edes tottua. No ei siinä vielä kaikki. Sen jälkeen kun olen turhaan ryypännyt pullon kirkasta heti aamupäivästä, missannut tosi mukavan duunipäivän ja inttänyt Jerry Cottoneille, että autoni on varastettu ajonestosta huolimatta, rykästään siihen päälle vielä tukeva sakko siitä hyvästä, että ovat raasut joutuneet hinaamaan autoni helvettiin. Minkälainen homma!
torstai 24. joulukuuta 2009
Vuoden GIF-pläjäys top 20! Jauskaa houlua!
Rakkaat molemmat lukijani. Meinasin ensin kirjoittaa jouluisen ja raskaan plokin parkkeeraamisen riemuista. Tarvitsen plokia varten kuitenkin muutaman sekunnin 3d-animaation ja teinkin sen töissä, mutta noin 40 kuvan animaation renderöinti 1280 x 720 koossa kestää arviolta keskiviikko iltapäivästä maanantai iltaan, luultavasti kauemminkin. Tämän takia päätin vaihtaa aihetta hieman kevyempään: Vuoden 2009 hauskimmat gif-kuvat! GIF on lontoolainen lyhenne ja on suomennettuna Graphic Interracial Fudge. Kuva-avaruuden spektriarvot lähentelevät 512 väriä ja tämän takia gif on erittäin ystävällinen tietokoneen muistikammalle. Silloin tällöin giffit toimivat paremmin kuin normaali videoklippi, sillä giffin tulee olla mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs. Tämän takia giffit usein rokkaavat kuin metrinen hirvi. Lähdetään käyntiin:
Tämä mainio hurtta toimi miinanraivaajana Vietnamissa ja palkittiin tästä hyvästä muffinivadilla, sodan muistot kuitenkin palaavat mieliin yhä uudestaan ja uudestaan:
Jonkinlainen koala vei kenkurun eväät.
Onnelan boogiemeisinki alkuaikoina:
Quinton "Rampage" Jackson diggailee tuomarista:
Jenkkifutis - yksi maailman monimutkaisimmista ja vaikeimmista urheilulajeista:
Isi on vähän väsynyt:
Nappiin osuva havainnekuvasto naisten koordinaatiokyvystä ja reaktioajasta:
Suhteellisen pelottava natsisaksa-ajan (?) koe:
Rokkarille morsian - Daisy oli metka likka:
Vapaaottelukehissä harvoin uskalletaan näyttää tunteitaan, varsinkaan staredownissa:
Kissa tassuttelee oivasti:
Vesi on hyvää kun sitä vaan juo:
Jonkinlainen karhuhahmo kiusaa skidiä:
Parkouria:
Japanissa ei kannata yrittää ryöstää mangatyttöä:
Dramaattinen kissa:
Ronaldolla on jonkinlaisia itsetunto-ongelmia:
Katilla taas on tosi hyvä itsetunto:
Fedor Emelianenkon mieletön isku Brett Rogersia vastaan:
Ja viimeiseksi vapaaottelija Gina Carano ottaa hyvin tilanteen haltuun katsomossa:
Toivottavasti oli metkaa, oivaa joulua!
Tämä mainio hurtta toimi miinanraivaajana Vietnamissa ja palkittiin tästä hyvästä muffinivadilla, sodan muistot kuitenkin palaavat mieliin yhä uudestaan ja uudestaan:
Jonkinlainen koala vei kenkurun eväät.
Onnelan boogiemeisinki alkuaikoina:
Quinton "Rampage" Jackson diggailee tuomarista:
Jenkkifutis - yksi maailman monimutkaisimmista ja vaikeimmista urheilulajeista:
Isi on vähän väsynyt:
Nappiin osuva havainnekuvasto naisten koordinaatiokyvystä ja reaktioajasta:
Suhteellisen pelottava natsisaksa-ajan (?) koe:
Rokkarille morsian - Daisy oli metka likka:
Vapaaottelukehissä harvoin uskalletaan näyttää tunteitaan, varsinkaan staredownissa:
Kissa tassuttelee oivasti:
Vesi on hyvää kun sitä vaan juo:
Jonkinlainen karhuhahmo kiusaa skidiä:
Parkouria:
Japanissa ei kannata yrittää ryöstää mangatyttöä:
Dramaattinen kissa:
Ronaldolla on jonkinlaisia itsetunto-ongelmia:
Katilla taas on tosi hyvä itsetunto:
Fedor Emelianenkon mieletön isku Brett Rogersia vastaan:
Ja viimeiseksi vapaaottelija Gina Carano ottaa hyvin tilanteen haltuun katsomossa:
Toivottavasti oli metkaa, oivaa joulua!
perjantai 11. joulukuuta 2009
Olemassaolon sietämätön monimutkaisuus
Kuten kaikki varmasti Teistä arvasivatkin, järjestettiin perinteinen poikien pikkujouluristeily tänäkin vuonna, tosin ensimmäistä kertaa. Vastoin että olisin hätyytellyt 18-vuotiaita hiprakkaisia karjalohjalaisia tyttöjä, jumiuduin hyttikäytäväkeskusteluihin erinäisten ihmisten kanssa ja päällimäisenä mieleeni näistä ihmisistä jäi matemaattinen pragmaatikko. Hämmentävästä olemuksestaan huolimatta hänen juttunsa taso oli suhteellisen kamala, tästä huolimatta jäin kuitenkin pohtimaan, miksi me siellä Baltic Princessin käytävällä makoilimme ja miksi limuautomaatin tölkkien hinnat ovat kaksikertaistuneet kahdessa vuodessa. Ajatus jäi muhimaan kuuppaani ja tänään perjantaina sain käteeni Maikkarin uutistoimituksessa opuksen ”Muumit ja olemisen tarkoitus”. En jaksanut tietenkään lukea kirjaa, mutta katsoin kuvat läpi ja tästä inspiroituneena kirjoitin uuden plokitekstin. Käyääs yhdessä läpi, mitä helevettiä sinäkin siinä teet tällä hetkellä.
Atomeille sinuna oleminen ei ole palkitseva kokemus. Ne eivät välitä sinusta ja ne eivät ole edes tietoisia omasta olemassaolostaan. Nehän ovat pelkkiä aivottomia hiukkasia, jotka eivät itsessään elä. Kokeile purkaa itsesi pinseteillä yksittäisiksi atomeiksi – tuloksena olisi kasa hienojakoista atomipölyä, jonka hiukkasista yksikään ei ole koskaan ollut elossa, mutta kokonaisuutena ne ovat silti muodostaneet sinut.
Huono uutinen on, että atomit ovat häilyväisiä ja niiden sinulle suoma huomio on ohimenevää – suorastaan ohikiitävää. Pitkäkin ihmiselämä kestää vain noin 650 000 tuntia. Tämän jälkeen atomit lopettavat tuntemattomista syistä olemassaolonsa, kokonaisuus purkautuu kaikessa hiljaisuudessa ja atomit siirtyvät muihin tehtäviin. Se siitä, sinun osaltasi. Eikö ole kamalaa?
Ole kuitenkin kiitollinen, hengissä pysyminen maapallolla on yllättävän vaikeaa. Aikojen alusta kehittyneistä miljardeista ja miljardeista eläinlajeista suurin osa, erään arvion mukaan jopa 99,99 prosenttia, on kadonnut. Elämä maapallolla ei ole ole ainoastaan ohimenevä, vaan myös hämmästyttävän heiveröinen ilmiö.
Muuttuminen alkeellisesta alkulima-atomi-alkiosta tietoiseksi kahdella jalalla liikkuvaksi moderniksi ihmiseksi on edellyttänyt yhä uusien ominaisuuksien kehittymistä täsmälleen oikealla hetkellä ja tavattoman pitkän ajan kuluessa. 3,8 miljardin vuoden mittaan olemme eri vaiheissa ensin kammonneet happea ja sitten ihastuneet siihen silmittömästi, kasvattaneet eviä, raajoja ja uljaita lentovälineitä, munineet, liponeet limaa kaksihaaraisella kielellä, olleet niin sileäihoisia kuin karvapeitteisiäkin, eläneet maan alla ja puissa, olleet isoja kuin hirvi ja pieniä kuin hiiri tuhannesta muusta muutoksesta puhumattakaan. Jos lajinkehityksemme olisi edennyt hiukankaan toisella tavalla, saattaisimme nyt nuolla levää luolien seinistä (ei tosin eroa tämän hetkisestä elämästäni), lojua mursujen lailla kivisellä rantapenkereellä, tai puhaltaa ilmaa pienestä puhallusaukosta päämme päällä ennen kuin sukellamme parikymmentä metriä pinnan alle ahmimaan suun täydeltä herkullisia monisukasmatoja.
Sen lisäksi, että sinulla on ollut onnea kuulua ammoisista ajoista lähtien evoluution suosimaan kehityslinjaan, olet ollut myös poikkeuksellisen tai suoraan sanottuna uskomattoman onnekas henkilökohtaisten esi-isiesi suhteen. Esimerkkinä vaikkapa se, että 3,8 miljardin vuoden ajan, kauemmin kuin mitä maapallon vuoret, joet ja meret ovat olleet olemassa, jok'ikinen esivanhemmistasi sekä isän että äidin puolella on ollut kyllin houkutteleva löytämään itselleen parin, tarpeeksi terve saadakseen jälkeläisiä ja siinä määrin kohtalon ja olosuhteiden suosiossa, että eli riittävän pitkään tehdäkseen niin. Yksikään heistä ei murskaantunut, joutunut syödyksi, hukkunut, kuollut nälkään, takertunut mihinkään kiinni, haavoittunut eikä estynyt millään muullakaan tavalla toteuttamasta elämäntehtäväänsä eli välittämästä pientä annosta geneettistä perimää sopivalle puolisolle oikeaan aikaan jatkaakseen ainoaa mahdollista perinnöllisten ominaisuuksien yhdistelmää, jonka tulos – loppujen lopuksi, kuin ihmeen kaupalla ja aivan liian lyhyen aikaa – olet SINÄ.
SIIINÄÄÄ!
Tästä kaikesta herää kysymys, voiko tämä lukemattomien yhteensattumien ketju olla silkkaa sattumaa ja evoluution aikaansaannosta, vai onko tämän koko hemmetinmoisen sopan laittanut muhimaan jokin älykkäämpi taho? Minulla on jokseenkin tieteellinen maailmankatsomus, mutta siiheen kuuluu masentava tosiasia, että joitakin asioita ei voi logiikalla todistaa ja joistakin asioista jäämme ikuisiksi ajoiksi tietämättömiksi. Varmaa on kuitenkin se, että oli sitten kyse kummasta variaatiosta tahansa, ihmeellisestä sattumien summasta tai jonkinlaisesta masterplanista, olemassaolomme tällä typerällä luhistuvalla sinisellä planeetallamme on suoranainen ihme. Ja näin pääsimme ketterästi loppukaneettiin, jossa voimme todeta automaattitölkkilimonadien hinnan kaksinkertaistuneen juuri tästä syystä.
Viikonloppu starttaa tästä, joten otetaas muutamat kesäiset drinkit valmistumiseni kunniaksi ja tuhotaan vähän aivosoluja, niin ei tarvitse pohdiskella tällaisia mitäänsanomattomia asioita. School!
Lähteet:
- Oma kuuppa
- Baltic Princess
- Karjalohja
- Pragmaattinen matemaatikko tai toisin päin
- Lyhyt historia lähes kaikesta
Atomeille sinuna oleminen ei ole palkitseva kokemus. Ne eivät välitä sinusta ja ne eivät ole edes tietoisia omasta olemassaolostaan. Nehän ovat pelkkiä aivottomia hiukkasia, jotka eivät itsessään elä. Kokeile purkaa itsesi pinseteillä yksittäisiksi atomeiksi – tuloksena olisi kasa hienojakoista atomipölyä, jonka hiukkasista yksikään ei ole koskaan ollut elossa, mutta kokonaisuutena ne ovat silti muodostaneet sinut.
Huono uutinen on, että atomit ovat häilyväisiä ja niiden sinulle suoma huomio on ohimenevää – suorastaan ohikiitävää. Pitkäkin ihmiselämä kestää vain noin 650 000 tuntia. Tämän jälkeen atomit lopettavat tuntemattomista syistä olemassaolonsa, kokonaisuus purkautuu kaikessa hiljaisuudessa ja atomit siirtyvät muihin tehtäviin. Se siitä, sinun osaltasi. Eikö ole kamalaa?
Ole kuitenkin kiitollinen, hengissä pysyminen maapallolla on yllättävän vaikeaa. Aikojen alusta kehittyneistä miljardeista ja miljardeista eläinlajeista suurin osa, erään arvion mukaan jopa 99,99 prosenttia, on kadonnut. Elämä maapallolla ei ole ole ainoastaan ohimenevä, vaan myös hämmästyttävän heiveröinen ilmiö.
Muuttuminen alkeellisesta alkulima-atomi-alkiosta tietoiseksi kahdella jalalla liikkuvaksi moderniksi ihmiseksi on edellyttänyt yhä uusien ominaisuuksien kehittymistä täsmälleen oikealla hetkellä ja tavattoman pitkän ajan kuluessa. 3,8 miljardin vuoden mittaan olemme eri vaiheissa ensin kammonneet happea ja sitten ihastuneet siihen silmittömästi, kasvattaneet eviä, raajoja ja uljaita lentovälineitä, munineet, liponeet limaa kaksihaaraisella kielellä, olleet niin sileäihoisia kuin karvapeitteisiäkin, eläneet maan alla ja puissa, olleet isoja kuin hirvi ja pieniä kuin hiiri tuhannesta muusta muutoksesta puhumattakaan. Jos lajinkehityksemme olisi edennyt hiukankaan toisella tavalla, saattaisimme nyt nuolla levää luolien seinistä (ei tosin eroa tämän hetkisestä elämästäni), lojua mursujen lailla kivisellä rantapenkereellä, tai puhaltaa ilmaa pienestä puhallusaukosta päämme päällä ennen kuin sukellamme parikymmentä metriä pinnan alle ahmimaan suun täydeltä herkullisia monisukasmatoja.
Sen lisäksi, että sinulla on ollut onnea kuulua ammoisista ajoista lähtien evoluution suosimaan kehityslinjaan, olet ollut myös poikkeuksellisen tai suoraan sanottuna uskomattoman onnekas henkilökohtaisten esi-isiesi suhteen. Esimerkkinä vaikkapa se, että 3,8 miljardin vuoden ajan, kauemmin kuin mitä maapallon vuoret, joet ja meret ovat olleet olemassa, jok'ikinen esivanhemmistasi sekä isän että äidin puolella on ollut kyllin houkutteleva löytämään itselleen parin, tarpeeksi terve saadakseen jälkeläisiä ja siinä määrin kohtalon ja olosuhteiden suosiossa, että eli riittävän pitkään tehdäkseen niin. Yksikään heistä ei murskaantunut, joutunut syödyksi, hukkunut, kuollut nälkään, takertunut mihinkään kiinni, haavoittunut eikä estynyt millään muullakaan tavalla toteuttamasta elämäntehtäväänsä eli välittämästä pientä annosta geneettistä perimää sopivalle puolisolle oikeaan aikaan jatkaakseen ainoaa mahdollista perinnöllisten ominaisuuksien yhdistelmää, jonka tulos – loppujen lopuksi, kuin ihmeen kaupalla ja aivan liian lyhyen aikaa – olet SINÄ.
SIIINÄÄÄ!
Tästä kaikesta herää kysymys, voiko tämä lukemattomien yhteensattumien ketju olla silkkaa sattumaa ja evoluution aikaansaannosta, vai onko tämän koko hemmetinmoisen sopan laittanut muhimaan jokin älykkäämpi taho? Minulla on jokseenkin tieteellinen maailmankatsomus, mutta siiheen kuuluu masentava tosiasia, että joitakin asioita ei voi logiikalla todistaa ja joistakin asioista jäämme ikuisiksi ajoiksi tietämättömiksi. Varmaa on kuitenkin se, että oli sitten kyse kummasta variaatiosta tahansa, ihmeellisestä sattumien summasta tai jonkinlaisesta masterplanista, olemassaolomme tällä typerällä luhistuvalla sinisellä planeetallamme on suoranainen ihme. Ja näin pääsimme ketterästi loppukaneettiin, jossa voimme todeta automaattitölkkilimonadien hinnan kaksinkertaistuneen juuri tästä syystä.
Viikonloppu starttaa tästä, joten otetaas muutamat kesäiset drinkit valmistumiseni kunniaksi ja tuhotaan vähän aivosoluja, niin ei tarvitse pohdiskella tällaisia mitäänsanomattomia asioita. School!
Lähteet:
- Oma kuuppa
- Baltic Princess
- Karjalohja
- Pragmaattinen matemaatikko tai toisin päin
- Lyhyt historia lähes kaikesta
perjantai 4. joulukuuta 2009
The Internets is here to stay!
Jotkut teistä ovat varmasti jo huomanneet että Internets on tullut jäädäkseen. Myös plokien määrä on 2000-luvulla tuplaantunut, Internetseissä sijaitsee tälläkin hetkellä useita kymmeniä plokeja. Minulla on vahva kutina alapäässä, että näistä plokeista tulee jossain vaiheessa varsinainen muoti-ilmiö ja minä aion olla ilmiön kärjessä. Ja jos BB-Cheryl osaa kirjoittaa Segwayn ajelemisen ohella omaa plokia, niin osaan minäkin, ajattelin. Äitini aina sanoi ettei minusta koskaan tule mitään, nyt ajattelin todistaa väitteen ihan vääräksi.
Tämän plokin tarkoitus on kirjoitella useista elämän eri aihealueista. Kirjoitustyyli tulee olemaan kovin vapaamuotoinen ja rönsyilevä. Kirjoitan siitä mitä mieleen tulee, pidän itseäni varsin hyvänä kirjoittajana. Alaasteella äidin kielenaineista vedin täysiä seiskoja ja tykkään jutella paljon. Vielä kun lisätään hyppysellinen rakkautta, ripaus hyvää onnea, kauhallinen poneja ja lusikallinen vittumaisuutta, on ihan mukiinmenevän plokin ainekset kasassa.
Tästä tulee vielä hyvä plo... Perjantai.
Tämän plokin tarkoitus on kirjoitella useista elämän eri aihealueista. Kirjoitustyyli tulee olemaan kovin vapaamuotoinen ja rönsyilevä. Kirjoitan siitä mitä mieleen tulee, pidän itseäni varsin hyvänä kirjoittajana. Alaasteella äidin kielenaineista vedin täysiä seiskoja ja tykkään jutella paljon. Vielä kun lisätään hyppysellinen rakkautta, ripaus hyvää onnea, kauhallinen poneja ja lusikallinen vittumaisuutta, on ihan mukiinmenevän plokin ainekset kasassa.
Tästä tulee vielä hyvä plo... Perjantai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)